Egon rooli pokerissa (osa I)

Egon rooli pokerissa (osa I)

Ego voi olla hyvin likainen sana yhteiskunnassamme. On selvää, että ego on se, mikä ajaa monia pokerinpelaajia eteenpäin. On kuitenkin laajalle levinnyt käsitys, että on paha olla egon ajama - luultavasti nuoruudessa omaksuttujen egokäsitysten tai jopa egon moraalittomuuden vuoksi.

Totuus on, että monia historian suurmiehiä ja -naisia on motivoinut ego. Ei tietenkään pelkästään ego. Mutta halu suuruuteen ja täyttymykseen on ihmisen vanhin ja voimakkain motivaattori. Pokerinpelaajat eivät ole poikkeus. Raha ei motivoi yhtä paljon kuin vastoinkäymiset tai itsensä toteuttamisen jännitys. En halua käännyttää sinua egoon tai vakuuttaa sinua siitä, että on "hyvä" olla itsekäs. Mielipiteeni on yksinkertaisesti se, että ego on suuri apu pelaajille, jotka panostavat paljon työtä ja energiaa pelinsä parantamiseen. Meidän tulisi tuntea egon voima, jotta voimme paitsi hillitä sitä, myös valjastaa sen voiman oikealla hetkellä.

Lähes kaikkien parhaiden pelaajien motiivina oli ainakin alussa pikemminkin ego kuin raha. Olen miettinyt pitkään ja hartaasti, miksi näin on. Useimmilla pokerinpelaajilla, jotka aloittavat matalilla rajoilla, on tavoitteena tienata paljon rahaa, jotta he voivat elää suurella ja ylellisellä elintasolla. Mutta vain harvat saavuttavat tavoitteensa. Miksi? Mikä on egon rooli tässä tilanteessa, jotta sen motivaatio on kestävä?

Tämä johtuu luultavasti siitä, että todellisuudessa pokerissa ei ole niin helppoa tehdä rahaa. Tämä saattaa kuulostaa ristiriitaiselta, sillä on mahdollista, että sinäkin olet uskonut, että pokerissa voi tienata paljon rahaa, ja olet ehkä jo tienannutkin. Totuus on, että pitkällä tähtäimellä useimmat pelaajat eivät tienaa lainkaan. Sen lisäksi, että he eivät tienaa yhtään rahaa, he tuhlaavat koko pelikassaansa kerran, kahdesti tai monta kertaa ennen kuin he menestyvät. Pokeri ei ole helppoa. Ja jos raha olisi ainoa asia, joka motivoi sinua, olisi paljon tilanteita, joissa kyseenalaistaisit valintasi.

Mutta ehkä siinä on jotain muuta. Miksi emme näe parhaiden pelaajien nousevan köyhyydestä? Miksi emme näe tällaisia pelaajia nousevan Brasilian, Kiinan tai Intian slummeista? Miksi miljoonien todella epätoivoisesti rahaa tarvitsevien, älykkäiden, ahkerien ja sitkeiden ihmisten joukossa ei ole yhtään kuuluisaa pokerinpelaajaa?

Voidaan väittää, että tämä johtuu nettipokerikulttuurista, joka ei ole laajalle levinnyt näillä alueilla, mutta samat suuntaukset ovat havaittavissa meidän maailmassamme. Nettipokerin pelaajat eivät tule alemmista luokista, ja suurin osa heistä on itsenäisiä aikuisia. Se on ego, joka motivoi heitä ja ajaa heitä eteenpäin, ei raha tai maine. Egolla on merkitystä elämässämme. Pokerin yhteydessä ego on tunne siitä, että olemme muita pelaajia parempia. Haluamme luonnostaan olla muita pelaajia parempia. Psykologiassa tätä kutsutaan horisontaaliseksi hahmottamiseksi vertikaalisen sijaan.

Jos ajattelet taitoja horisontaalisesti, arvioit taitojasi suhteessa muihin ihmisiin ympäristössäsi. Jos ajattelet taitojasi vertikaalisesti, mietit, miten olet kehittynyt vertaamalla itseäsi tämän päivän ja eilisen, tämän päivän ja viime kuukauden välillä (yleensä miehet ajattelevat taitojasi todennäköisemmin horisontaalisesti, naiset vertikaalisesti). Sprintin kaltaisessa urheilulajissa on melko helppoa tarkastella taitojasi vertikaalisesti. Mittaat vain henkilökohtaisia parhaita aikojasi ja yrität parantaa niitä. Pokeri kuitenkin pakottaa meidät usein ajattelemaan enemmän horisontaalisesti.

Kuinka korkea voittoprosenttisi on, kuinka tarkasti valitset pelisi, mitkä vastustajat eristät, jopa mitä päätät oppia - kaikki nämä taidot ovat suhteellisia vastustajiin nähden. Joku, joka menestyy yhdessä tilanteessa tiettyjä pelaajia vastaan, ei välttämättä menesty yhtä hyvin samassa tilanteessa muita vastaan. Ja sama taitotaso voi olla paljon vähemmän arvokas kuusi kuukautta myöhemmin. Näin ollen emme pääse eroon siitä, että meidän on tarkasteltava taitojamme horisontaalisesti, koska se on pokerin rakenne.

Ja alkaa näyttää siltä, että ego on erottamaton osa pokeria. Olemme myös jo keskustelleet siitä, että se on vahva ja jatkuva motivaattori. Missä sitten on ongelma? Mikä on egon pimeä puoli?

Missä on paras paikka pelata pokeria?