Ego yhteiskunnassamme voi olla hyvin likainen sana. On selvää, että ego ajaa eteenpäin monia pokerinpelaajia. Kuitenkin on laajalle levinnyt käsitys, että egon ajamana oleminen on huono asia – tämä johtuu todennäköisesti teini-iässä omaksutuista ego-käsityksistä tai jopa moraalittomuuden ilmenemisestä.
Totuus on, että monet historian suuret miehet ja naiset olivat motivoituneita egosta. Tietenkään ei vain egosta. Mutta suuruuden ja itsensä toteuttamisen kaipuu on vanhin ja voimakkain ihmisten motivaatiokeino. Pokerinpelaajat eivät ole poikkeus. Raha ei motivoi yhtä voimakkaasti kuin vaikeudet tai jännittävä itsensä toteuttamisen prosessi. En halua käännyttää teitä egon puolesta tai vakuuttaa, että itsekkyys on “hyvä” asia. Mielipiteeni on yksinkertaisesti se, että ego antaa suuren sysäyksen pelaajille, jotka panostavat paljon työtä ja energiaa pelinsä parantamiseen. Meidän tulisi tunnistaa egon voima, jotta emme vain pystyisi hillitsemään sitä, vaan myös hyödyntämään sen voimaa oikealla hetkellä.
Lähes kaikki parhaat pelaajat olivat motivoituneita egosta, eivät rahasta, ainakin alussa. Olen pitkään miettinyt, miksi näin on. Useimmat pokerinpelaajat, jotka aloittavat pienillä panoksilla, tavoittelevat suuria rahoja voidakseen elää leveästi ja ylellisesti. Mutta vain harvat saavuttavat tavoitteensa. Miksi? Mikä on egon rooli tässä tilanteessa, että sen motivaatio on pitkäaikainen?
Todennäköisesti siksi, että todellisuudessa pokerissa rahan ansaitseminen ei ole niin helppoa. Tämä voi kuulostaa ristiriitaiselta, koska on mahdollista, että olet myös uskonut, että pokeri on loistava tapa ansaita paljon rahaa, ehkä olet jo ansainnutkin jonkin verran. Totuus on, että pitkällä aikavälillä useimmat pelaajat eivät ansaitse rahaa lainkaan. He eivät vain ansaitse, vaan myös tuhlaavat koko pelikassansa kerran, kahdesti tai monta kertaa ennen kuin heistä tulee menestyviä. Pokerissa ei ole helppoa. Ja jos raha olisi ainoa asia, joka motivoi sinua, olisi monia tilanteita, joissa epäilisit valintaasi.
Mutta ehkä on jotain muuta. Miksi emme näe parhaita pelaajia nousemassa köyhyydestä? Miksi tällaisia pelaajia ei tule Brasilian, Kiinan tai Intian slummeista? Miksi miljoonista ihmisistä, jotka todella epätoivoisesti tarvitsevat rahaa, joista monet ovat varmasti älykkäitä, ahkeria ja kestäviä ihmisiä, ei ole yhtään tunnettua pokerinpelaajaa?
Voidaan väittää, että tämä johtuu online-pokerikulttuurista, joka ei ole levinnyt näillä alueilla, mutta samat suuntaukset ovat havaittavissa myös meidän maailmassamme. Online-pokerinpelaajat eivät nouse alemmista luokista, ja useimmat heistä ovat itsenäisiä aikuisia. Ego motivoi heitä, ajaa heitä eteenpäin, ei raha tai maine. Egolla on roolinsa elämässämme. Pokerin kontekstissa ego on tunne, että olemme parempia kuin muut pelaajat. Luonnostaan haluamme olla parempia kuin muut pokerinpelaajat. Psykologiassa tämä tunnetaan horisontaalisena eikä vertikaalisena käsityksenä.
Jos ajattelet taitojasi horisontaalisesti, arvioit taitojasi suhteessa muihin ihmisiin ympäristössäsi. Jos ajattelet taitojasi vertikaalisesti, ajattelet sitä, kuinka paljon olet kehittynyt verratessasi itseäsi tänään ja eilen, tänään ja viime kuussa (pohjimmiltaan miehet arvostavat taitojaan enemmän horisontaalisesti, naiset vertikaalisesti). Sellaisessa urheilussa kuin pikajuoksu on melko helppoa huomata taitosi vertikaalisesti. Mittaat vain omat parhaat aikasi ja yrität parantaa niitä. Mutta pokeri pakottaa meidät usein ajattelemaan enemmän horisontaalisesti.
Kuinka korkea on voittoprosenttisi, kuinka tiukasti valitset pelin, ketkä vastustajat eristät, jopa mitä päätät oppia – kaikki tämä taitoryhmä liittyy suhteellisesti vastustajiisi. Se, joka onnistuu yhdessä tilanteessa tiettyjä pelaajia vastaan, ei välttämättä onnistu yhtä hyvin samassa tilanteessa toisia vastaan. Ja sama taitotaso voi olla huomattavasti vähemmän arvokas kuuden kuukauden kuluttua. Joten jatkaen, emme voi paeta sitä, että meidän on tarkasteltava taitojamme horisontaalisesti, koska sellainen on pokerin rakenne.
Ja alkaa näyttää siltä, että ego on erottamaton osa pokeria. Olemme myös todenneet, että se on vahva ja pysyvä motivaattori. Missä sitten on ongelma? Mikä on egon pimeä puoli?
