Jotta voisimme jatkaa vastustajien käyttäytymismallien analysointia, meidän on käsiteltävä tärkeää tasoittamisen käsitettä.
Pokerisanastossa ei luultavasti ole toista sanaa, joka olisi niin väärin ymmärretty ja käytetty. Pelaajat käyttävät tätä käsitettä oikeuttaakseen jokaisen huonon pelin ja selittääkseen kaikki monimutkaiset ilmiöt. Pokerikielessä siitä on jo tullut sanonta “huijata jotakuta”. Tämä sana on muuttunut niin epämääräiseksi, että ymmärtääksemme sen meidän on määriteltävä termi hyvin selkeästi.
Tasoittamisen käsite ymmärretään väärin kielen konnotaation vuoksi. Kun puhumme “tasoista”, erityisesti kun sanomme, että joku on korkeammalla “tasolla”, asetamme kaiken metaforisesti pystysuoraan. Siksi, jos puhuisimme jostakin, joka on alemmalla tasolla, näkisimme hänet maan päällä, korkeammalla tasolla – jossain taivaalla, ja jos vielä korkeammalla, niin jo pilvien yläpuolella ja niin edelleen. Asettuisimme suunnilleen samalla tavalla kuin ilmakehän kerrokset. Kuvittelemme hyviä pokerinpelaajia pelaamassa niin fantastisen korkealla “tasolla”, että meidän olisi mahdotonta edes ymmärtää, mitä juuri tapahtui heidän välillään siellä korkealla.
Mutta mikä se “taso” oikeastaan on? Olkaamme tarkkoja tässä kohtaa. Kun valitsemme tietyn tason, valitsemme itse asiassa yhden toiminnon tai strategian. Kun vastustajamme yrittää torjua strategiamme, taso “sen yläpuolella” on se, mikä torjuu hänen vastastrategiansa. Ja sen yläpuolella?
Itse asiassa sen yläpuolella ei ole enää mitään.
Tarkastellaan esimerkkiä. Sanotaan, että erittäin vetävä pöytä on lopulta päättynyt tällaisiin kortteihin 4♥9♥7♣2♣2♦. Oli monia erilaisia vetoja, mutta ne kaikki ovat nyt missanneet. Nyt on vastustajan vuoro, hän on panostanut jokaisella streetillä. Hän on myös osoittanut olevansa valmis ottamaan riskejä ja kiintynyt rahaan. Tässä tapauksessa ensimmäinen “tasomme” olisi hänen bluffinsa kiinniottaminen, koska odotamme hänen panostavan jälleen. Jos vastustaja on arvannut päätelmämme, hän ei ehkä bluffaa ollenkaan. Mutta jos ennakoimme tämän, tekemällä johdonmukaisesti callit ja olematta kiinniottamatta bluffia, saavumme toiselle “tasolle”. Nyt sanotaan, että hänellä on erittäin vahva intuitio ja hän odottaa meidän tekevän korkean tason torjunnan, joten hän palaa alkuperäiseen strategiaansa kestääkseen tämän muutoksen. Tämä on hänen kolmas “tasonsa”. Meidän kolmas tasomme olisi palata bluffin kiinniottamiseen. Korostan, että ensimmäinen ja kolmas taso ovat identtisiä strategioita. Missä siis on ero?
Ero syntyy sopeutumiskyvystä. Pelaajat, jotka pelaavat ensimmäisellä tasolla, harvoin poikkeavat omalta tasoltaan. Ensimmäinen taso määritellään myös sen mukaan, että se on peli, jota suurin osa huonoista pelaajista pelaa ja että sen pelaamiseen tarvitaan vain vähän tietoisuutta. Toinen taso määritellään ensimmäisen tason pelin vastastrategiana, se on kuin ensimmäisen tason korjaus. Toisen tason käyttö ei välttämättä tarkoita joustavuutta tasojen vaihtelussa. Toisen tason pelaaja voi jäädä pelaamaan toisella tasolla jatkuvasti hyödyntäen ensimmäisen tason pelaajia.
Joten kun sanomme, että peli on saavuttanut kolmannen tason, mitä todella tarkoitamme on, että se on tietoisesti valittu ensimmäinen taso, kun joku valitsee pelata ensimmäisellä tasolla joustavasti ja tietäen, että voi milloin tahansa liikkua eri “tasojen” välillä pelin kulun mukaan. Ja sen yläpuolella?
Ei ole mitään syytä puhua “tasosta” kolmannen tason yläpuolella. Se on typerä idea, mutta se paljastaa sen tosiasian, että useimmat ihmiset eivät ymmärrä, miten säädettävä peli toimii. Kuten näet, teoriassa on vain kaksi tasoa, mutta päätämme mielivaltaisesti määritellä ensimmäisen tason tasoksi, joka on tarkoitettu ihmisille, jotka eivät voi osallistua tasoittamispeliin. Sanoa, että joku pelaa viidennen tason peliä – on merkityksetöntä. Kolmas “taso” on yksinkertaisesti ensimmäisen tason strategian toisto, neljäs “taso” olisi toisen tason toisto, viides taso, jälleen ensimmäisen strategian toisto ja niin edelleen.
Kolmannella tasolla on itse asiassa free-flow-peli, jossa tapahtuu säätöjä ensimmäisen ja toisen “tason” välillä. Ensimmäisen tason pelaaja ei juuri koskaan tai hyvin harvoin säädä peliään, toisen “tason” pelaaja voi myös jäädä siihen hyödyntäen ensimmäistä tasoa. Kolmannen tyypin pelaaja on joustava, tietoinen ja valitsee taitavasti tilanteet, joissa hän liikkuu vastaavien tasojen välillä. Korkean tason pelissä voit nähdä vuorovaikutuksen ensimmäisen ja toisen “tason” välillä.
Tärkeintä on tietää, että tasoittamispeli päättyy. Se ei nouse ilmaan yhä korkeammalle ja korkeammalle. Se on rajallinen ja voitettavissa. Korkean tason pelaajien peli ei ole mitään erityistä, ettet voisi pelata heidän “tasollaan”. Kun saavutat tietyn tietoisen joustavuuden asteen, sinulle avautuu sama areena kuin heille.
Pohjimmiltaan tasoittaminen on arvauspeli, vähän kuin kivi-paperi-sakset. Pelaaja arvaa, minkä tason hänen vastustajansa valitsee, ja tekee tähän arvaukseen perustuvat säädöt omassa strategiassaan. Hyvin samankaltainen kuin pelin flow. Jos määrittelisimme pelin flown taitona lukea ja arvata vastustajan ennalta suunnitellut pelikuviot, niin vastaavasti tasoittamisen taito on kyky ennustaa, minkä vastastrategian mallin vastustaja valitsee.