Korttien alkuperä ja niiden matka Eurooppaan on herättänyt kiinnostusta vasta äskettäin. Eri lähteissä mainitaan, että ne keksittiin ensin Kiinassa Xin-Chu-dynastian aikana noin 800-luvulla jKr. Toiset ovat eri mieltä ja väittävät, että ne ilmestyivät Intiassa, sitten matkustivat Kiinaan ja saavuttivat Euroopan vasta rajuisten ristiretkien jälkeen. Ne tuotiin 1200-1300-luvuilla kaukaisten idän nomadien toimesta.
Yksi korttien tutkijoista, E. S. Taylor, esittää oman versionsa korttien alkuperästä. Hän väittää, että kortit toivat mantereellemme romani-juurisia nomadeja. Uskotaan, että romanit matkustivat jo valmiiksi kuljetuilla persialaisten kauppiaiden reiteillä Pohjois-Afrikan alueella.
Tältä alueelta keskiajalla saapuneet romanit levittivät kortteja Etelä-Eurooppaan. Lähteiden mukaan maurit toivat kortit Espanjaan ja saraseenit Italiaan. Tämä versio perustuu säilyneisiin arabialaisiin korttiesimerkkeihin ja keskiaikaisiin kirjallisiin lähteisiin.
Kortit levisivät edelleen Espanjasta ja Italiasta Saksaan ja Sveitsiin. Korttien koostumus muuttui – kiinalaiset kortit kuvattiin erilaisilla symboleilla, intialaiset kirkkailla väreillä, ranskalaiset yksinkertaisemmilla. Myös korttien “hahmot” muuttuivat – ei ollut kuningattaria, kuninkaat katosivat, ritarit ilmestyivät.
Erilaisissa Euroopan osissa muodostui erilaisia korttikuvia. Perheiden symbolit, värimaailma ja jopa symboliset merkitykset ja tyyli erosivat toisistaan.
Varhais- ja keskiajan aikana oli erittäin tärkeää omistaa laadukkaita, ainutlaatuisia kortteja, koska käsintehty korttipakka oli statussymboli.
Missä on luotettavinta pelata?
Standardikorttien synty
Nykyään pelaamme ranskalaisilla korteilla, jotka levisivät noin 1400-luvulla, ja niiden yksinkertaisen muodon, symbolien ja värien minimalismin ansiosta näitä kortteja voitiin valmistaa erittäin nopeasti ja ilman suuria ponnisteluja.
Hovikortteja oli vain 12 ja niiden joukossa oli jo kuningattaria. Arvellaan, että tämä liittyy ranskalaisten hoveihin ja niiden erottamattomaan galanttiin naisten avustamiseen. Yksinkertaisemman korttien valmistuksen, helpommin ymmärrettävien symbolien ja siten pienempien virheiden vuoksi peleissä sekä halvemman valmistuksen ansiosta Ranskasta tuli 1500-luvulla Euroopan tärkein korttien toimittaja.
Toinen mielenkiintoinen fakta on, että 1700-luvun puolivälissä pienen ranskalaisen kaupungin käsityöläiset keksivät piirtää kortit peiliperiaatteella – kääntämällä kortit näyttivät samalta. Tämä uutuus aiheutti todellisen vallankumouksen korttibisneksessä, ja sitä nopeutti entisestään brittiläisen korttivalmistajan T. de la Riu keksimä korttien valmistustekniikka, jolla kortit värjättiin heti neljällä värillä.
Kaikkien uudistusten ja suotuisten taloudellisten olosuhteiden ansiosta valistuksen aikana – 1800-luvun puolivälissä Englannin tehtaat valmistivat kortteja sadoin tuhansin.
Hieman myöhemmin tavallisten pelikorttien lisäksi alettiin valmistaa yksittäisiä sarjoja, joissa kuvattiin paitsi aristokraatteja, myös kirjallisuuden, kulttuurin, politiikan hahmoja ja historiallisia henkilöitä. Nämä olivat kuitenkin epäkäytännöllisiä – ne sopivat lähinnä muodikkaiksi matkamuistoiksi.
Korttien valmistus
Ensimmäiset kortit piirrettiin, ja nopeuttamiseksi käytettiin myöhemmin myös sapluunoita. Tämä menetelmä ei ollut tehokas, koska tällaisia kortteja saattoivat hankkia vain rikkaimmat. Valmistettiin myös halvempia, mutta ne kuluivat nopeasti.
Ensimmäiset ammattimaiset valmistusmenetelmät korttien historiassa löytyvät 1400-luvun Saksasta, jossa kortteja alettiin monistaa ksylografia-menetelmällä – painamalla kuvia maalatuista puukaiverruksista. Tämä, vaikkakin vähäinen, teknologinen edistys auttoi kortteja leviämään ympäri Eurooppaa, koska niitä voitiin valmistaa paljon enemmän.
1500-luvulla puukaiverrukset korvattiin kuparikaiverruksilla. Puukaiverruskortit saatiin kaivertamalla piirroksen tausta, kun taas kuparikaiverruksilla kaiverrettiin itse piirros. Tällä menetelmällä voitiin painaa enemmän kopioita, ja painatukset olivat terävämpiä ja parempilaatuisia.
1800-luvun alussa kortteja alettiin painaa litografiatekniikalla – käyttämällä kalkkikivilevyjä (litografiakiviä) klišeinä. Myöhemmin yleistyi myös värilitografia (jokainen piirroksen väri painettiin eri klišeestä) ja muut painomenetelmät. Tämä mahdollisti värillisten korttien valmistuksen, ja ne tulivat kaikkien saataville.
Nykyiset kortit valmistetaan yleensä useista paperikerroksista. Tällainen paperi saadaan liimaamalla yhteen erillisiä paperiarkkeja, joten se on paljon kestävämpää. Jotta korttipakat olisivat pitkäikäisiä eivätkä kuluisi nopeasti, ne päällystetään ohuella läpinäkyvällä kalvolla – laminoidaan.
Paitsi paperikortteja, on myös muovikortteja, jotka ovat erittäin kestäviä vaurioille ja kosteudelle ja siksi laadukkaampia. Et ehkä ole huomannutkaan, että usein korttien pinta ei ole täysin sileä, vaan lähes huomaamattomasti karhea, jotta ne eivät liukuisi käsistä.
Korttien moninaisuus on hämmästyttävä: niitä on kaiken kokoisia, muotoisia, tyylisiä ja teemaisia, mutta tähän mennessä yleisimmin valitaan tavallinen klassinen korttipakka.
Kortit – sodan väline?
Kortteja on käytetty paitsi peleihin ja ennustamiseen, myös aseina taistelukentällä. Toisen maailmansodan aikana yksi nykyajan suurimmista korttivalmistajista, yhdysvaltalainen yritys “Bicycle”, työskenteli salaa Yhdysvaltain hallituksen kanssa ja valmisti erityisiä kortteja, jotka lähetettiin lahjoina amerikkalaisille sotilaille, jotka olivat vangittuina saksalaisissa sotaleireissä.
Kukaan ei epäillyt, että juuri nämä kortit auttoivat suorittamaan vielä yhden rikoksen – näiden korttien erityisten paperikerrosten väliin oli piilotettu tarkat suunnitelmat paosta tietystä leiristä, kortit piti vain kostuttaa ja niiden kerrokset irtosivat helposti.
Vietnamin sodan (1964-1973) aikana tämä yritys sai toisen Yhdysvaltain armeijan pyynnön – valmistaa kortteja, jotka koostuivat pelkästään pata-ässistä. Sotilaat käyttivät niitä psykologisessa sodankäynnissä. Kävi ilmi, että Vietnamissa oli laajalle levinnyt ranskalainen korttien ennustaminen (Vietnam oli pitkään Ranskan siirtomaa). Pataässä merkitsi kuolemaa ja kärsimystä. Vietnamilaisten ollessa erityisen taikauskoisia, he tunsivat epämukavuutta ja pelkoa nähdessään pataässän. Vielä mielenkiintoisempaa on, että “Bicycle” painoi tämän kortin monimutkaisella piirroksella: Vapaudenpatsas pata-symbolin keskellä.
Taikauskoiset vietnamilaiset uskoivat sen olevan kuoleman jumalatar. Yhdysvaltain sotilaille lähetettiin tuhansia tällaisia pakkoja Vietnamiin. Sotilaat heittivät pata-ässä kortteja kaikkialle, pyrkien vaikuttamaan viholliseen psykologisesti. Jopa nykyään korttivalmistajat hyötyvät pata-ässästä painamalla siihen mainoksia, yrityksensä nimeä tai muita yritystä edustavia symboleja.
Mielenkiintoisia faktoja korteista
Euroopassa on useaan otteeseen yritetty kieltää kortit. Kirkko yritti todistaa uskoville, että ne ovat paholaisen keksintö, koska jotkut rikastuivat helposti pelaamalla rahasta, kun taas toiset menettivät koko omaisuutensa.
Yhdysvaltalainen pelikorttiyhtiö, lyhyemmin USPC, sijaitsee Cincinnatissa, Ohion osavaltiossa, ja on maailman suurin korttien valmistaja. Se perustettiin vuonna 1867. Tällä hetkellä se valmistaa yli 100 miljoonaa korttipakkaa vuosittain! He valmistavat “Aristocrat”, “Aviator”, “Hoyle”, “Bicycle” ja monia muita suosittuja korttimalleja.
52 kortin pakasta on mahdollista muodostaa jopa 2 598 960 erilaista 5 kortin yhdistelmää. Tiesitkö, että korttipakassa voi olla enemmän yhdistelmiä kuin Linnunradassa on tähtiä? Linnunradassa on tähtiä noin 400 miljardia.
Toinen mielenkiintoinen fakta liittyen korttipeleihin. Kiinassa numero “4” pidetään epäonnen lukuna, joten osassa Las Vegasin ylellisimmistä kasinoista ei ole neljättä kerrosta, vaan kolmannen jälkeen tulee suoraan viides kerros.
Lisäksi, joskus korteilla voitiin maksaa palveluista! Vuonna 1865 eräs Kanadan kuvernööri käytti korttipakkaa valuuttana maksaakseen veroja. Tämä oli ensimmäinen paperivaluutta, jota käytettiin Kanadassa.
Ei ole uutinen, että Ranskan kuningatar Marie Antoinette oli koukussa pelaamiseen ja hänellä oli erittäin suuri riippuvuus. Hänen puolisonsa Ludvig XVI – Aurinkokuningas – oli jopa käskenyt vaimoaan pysymään poissa pelipöydästä. Legendan mukaan hän rukoili miestään antamaan hänen pelata vielä kerran, viimeisen kerran. Kuningas myöntyi, ja Marie Antoinette varmisti, että peli kesti jopa 3 päivää.
Vuonna 1937 yritettiin lisätä viides korttityyppi tavalliseen korttipakkaan, mutta tämä yritys epäonnistui nopeasti, koska liian monet ihmiset olivat tyytymättömiä siihen, että heidän pitäisi ostaa uusia kortteja.
Korttien maailmanennätykset
Korteilla ei voi pelkästään pelata strategisia pelejä, vaan myös harrastaa mielenkiintoisempaa toimintaa, kuten rakentaa korttitaloja.
Uusin ennätys (23. tammikuuta 2023) korttitalon rakentamisessa kuuluu Arnav Dagalle Intiasta, joka sijaitsee Kalkutassa, Länsi-Bengalin osavaltiossa, Intiassa. Jättimäisen pelikorttirakennelman pituus on 12,21 metriä (40 jalkaa), korkeus 3,47 metriä ja leveys 5,08 metriä (16 jalkaa ja 8 tuumaa).
Arnav on pitänyt korttien asettelusta 8-vuotiaasta lähtien, ja Covid-19-pandemian aikana hänelle tuli suureksi tavoitteeksi saavuttaa Guinnessin ennätys. Monien vuosien harjoittelun jälkeen hän vakuutti olevansa vihdoin valmis siihen.
Hän rakensi rakennelman, jossa oli noin 143 000 pelikorttia. Tässä rakennelmassa esitettiin 4 kuuluisaa Kalkutan paikkaa: Shaheed Minar, Pyhän Paavalin katedraali, Salt Lake -stadion ja Kirjoittajan rakennus. Tämän projektin loppuun saattaminen kesti häneltä 41 päivää.
Kortit ovat herättäneet myös keräilijöiden huomion. Hollantilaissyntyinen amerikkalainen J. K. van Renseler omistaa yhden maailman suurimmista kokoelmista. Hänen korttikokoelmaansa kuuluu jopa 900 korttipakkaa – eri alkuperää, tyyppejä ja eri aikakausilta.
Italialainen keräilijä T. De Santis on puolestaan kerännyt jopa 8520 erilaista jokeria. Kokoelma on erityinen siinä mielessä, että siinä ei ole yhtään samanlaista jokeripiirrosta, ja ne on kerätty ympäri maailmaa, eri aikakausilta ja muodoiltaan – neliöitä, ympyröitä, kaloja, tähtiä, jopa luun muotoisia tai vain muutaman millimetrin halkaisijaltaan.
