Korttipeli Whist, jonka historia ulottuu noin vuoteen 1529, jolloin yksi ensimmäisistä historiallisissa lähteissä mainituista pelimuodoista tunnettiin nimellä “Triumfu” (engl. Trump – valtti).
Siitä kehittyivät myöhemmin “Plunksnos” (engl. Ruff), “Plunksnos ir garbė” (engl. Ruff and honours), “Šluotos ir šlavėjai” (engl. Whisk and Swabbers), “Šluota” (engl. Whisk) ja lopulta meille kaikille laajalti tunnettu Whist.
Sanotaan, että 1800-luvulla lähes kaikki osasivat ja rakastivat pelata tätä peliä! Lisäksi “Vistasta” syntyi toinen peli, “Bridžas”.
Parhaat nettikasinot peleille:
Pelin tarvitsemat välineet
Peliä pelataan perinteisellä korttipakalla – 52 korttia. Korttien arvojärjestys on tavallinen – suurimmasta pienimpään – ässä, kuningas, kuningatar, jätkä, kymppi, yhdeksikkö ja niin edelleen kakkoseen asti.
Ihanteellista on, että käytössä on 2 korttipakkaa, jotta kun yhdellä pakalla pelataan, jakaja voi huolellisesti sekoittaa ja valmistella toisen seuraavaa peliä varten.
Kuinka monta pelaajaa pelaa?
Whistia pelataan yleensä pareittain, joten hauskan ajan viettämiseksi tarvitaan 4 hengen seurue.
Korttien sekoittaminen ja jakaminen
Pelaajien on istuttava niin, että saman joukkueen edustajat istuvat vastakkain. Jakaja ja joukkueet määritetään (jos ei ole sovittu etukäteen) nostamalla yksi kortti pakasta.
Korkeimman kortin nostanut pelaaja tulee jakajaksi ja pelaa samassa joukkueessa toisen pelaajan kanssa, jolla on myös korkeampi kortti kuin muilla pelaajilla. Hänen parinsa sekoittaa kortit huolellisesti ja antaa ne jakajalle.
On myös tärkeää mainita, että jakamisen, jakamisen jälkeen tai pelin aikana ei saa vihjata joukkueen jäsenelle hyvistä tai huonoista korteista – tällöin seuraa rangaistus.
Jakaja jakaa pelaajille 13 korttia (kortit jaetaan yksi kerrallaan). Viimeinen jakajalle kuuluva kortti käännetään ja asetetaan pöydälle – se määrittää pelin valtin. Kortti pysyy pöydällä, kunnes jakajan vuoro tulee tehdä siirto.
Kuinka pelata Whistia?
Korttipeli Whist alkaa jakajan vasemmalla puolella istuvasta pelaajasta ja etenee myötäpäivään.
Pelaaja heittää minkä tahansa haluamansa kortin. Voittaakseen jokaisen seuraavan pelaajan on ylitettävä asetettu kortti saman maan korkeammalla kortilla, ja jos hänellä ei ole sellaista korttia – valtilla.
Jos hänellä ei ole myöskään valttia – hän heittää minkä tahansa muun kortin. Tässä tapauksessa on otettava huomioon myös oma joukkueen jäsen, joka voi vielä voittaa pisteen joukkueellesi.
Näin ollen, iskun voittaa pelaaja, joka asettaa korkeimman valtin, ja jos sellaisia ei ole, korkeimman arvoisen kortin. Oikeus aloittaa seuraava siirto kuuluu juuri iskun voittajalle.
Voitettu isku ja sen 4 korttia otetaan pöydältä, käännetään ja asetetaan pelaajaparin väliin. Kun joku toisen joukkueen pelaaja voittaa iskun, kortit käännetään myös, mutta ne asetetaan poikittain vastustajien korttien päälle, jotta pisteiden laskeminen olisi myöhemmin helpompaa.
Lisäksi on erittäin tärkeää seurata, millä korteilla on jo pelattu, ja näin määrittää seuraava siirto, jolla on enemmän mahdollisuuksia voittaa seuraavat iskut. Poikkeuksellinen sääntö on, että pelaajalla, joka voittaa iskun, on kerran lupa katsoa edellisessä iskussa pelattuja kortteja, jos ei ole pelattu valtilla.
Peli jatkuu, kunnes kaikki 13 iskua on pelattu ja sitten lasketaan pisteet. Jos pisteitä ei ole tarpeeksi voittoon – pelataan toinen ja useampia kierroksia.
Pisteiden laskeminen
Pelin alussa sovitaan, mihin pisteisiin asti pelataan. Kun kaikki 13 iskua on pelattu, lasketaan, kumpi pari on kerännyt enemmän. Voittajat saavat 1 pisteen. Näin pelataan, kunnes yksi joukkue saavuttaa tarvittavan määrän pisteitä.
Mielenkiintoista on, että Isossa-Britanniassa on tapana pelata 5 pisteeseen, Amerikassa 7 pisteeseen, ja peliä, joka pelataan 3 pisteeseen, kutsutaan “Lyhyeksi vistaksi”.
Lisäksi turnauksia järjestettäessä pelaajat pelaavat rajoitetun ajan ja heidän on kerättävä mahdollisimman paljon pisteitä.
Valittaessa pelata pidempää pelimuotoa, pelataan jokaisen pelaajan “kehuilla”.
Jotkut pelaajat eivät kiinnitä huomiota kehumisiin, kun taas toisille ne ovat onnen merkki, joka auttaa psykologisesti ja tuo enemmän pisteitä.
Lisäksi joukkue, joka kerää 4 korkeimman arvoista valttikorttia (kehut) – ässän, kuninkaan, kuningattaren ja jätkän – saa lisäpisteitä. Kolmen näistä korteista omistajille annetaan 2 pistettä, ja kaikki 4 keränneille jopa 4 pistettä.
On tärkeää mainita, että iskut lasketaan ennen kehuja, koska kehuja ei voi olla viimeiset pelin pisteet. Esimerkiksi pelataan 9 pisteeseen, tulos on tasan 6 pistettä. Pelaaja suoritti 7 iskua ja pyysi kehua.
Hän voitti 1 pisteen, yhteensä hänellä on 7, ja kehuista hän saa vain 1 pisteen, jotta hän ei saisi heti tarvittavaa – 9 pisteen – määrää.
Korttipeli Whist strategia
Tämän pelin asiantuntijat sanovat, että ensimmäinen kortti kannattaa heittää vahvin – tällöin myös vastustajasi heittävät parhaat korttinsa.
Sanotaan, että ei ole huono idea heittää myös se kortti, joka sinulla on ainoa tai vain muutama samasta maasta, esimerkiksi, sinulla on 4 pata, 4 hertta, 3 risti ja 2 ruutu. Parasta on heittää ruutu, toivoen, että joukkueesi jäsen heittää korkeamman.
Toisen pelaajan on parempi heittää valttikortti – ässä tai kuningas. Ässällä voitat heti, kuninkaalla sinulla on myös hyvät mahdollisuudet.
Kolmas pelaaja, kun toinen heittää ässän, heittää matalimman korttinsa, erityisesti sen, jonka perheestä hänellä on vähiten kortteja. Pelaaja voi myös pelata “vaatimattomasti” ja yrittää huijata vastustajaa. Esimerkiksi pelaajalla on kädessään herttaässä ja kuningatar (edellinen kortti oli hertta), ja hän tietää, että vastustajalla on kuningas.
Hän heittää kuningattaren, ehkä häviää, mutta seuraavassa pelissä todennäköisyys voittaa ässällä on lähes 100%.
Neljäs pelaaja pelaa yleensä matalimmalla kortilla, jos näkee, että heidän parinsa hävisi, tai heittää matalimman valttikortin, jos hänen joukkuetoverinsa on heittänyt valttikortin, jolla voittaa iskun.
Yksi tärkeimmistä asioista tässä pelissä on kahden joukkueen pelaajan “kommunikointi” ja korttien seuraaminen.
Whist-korttipelin variantit
Kuten mainittiin, Whist-korttipeli kehittyi hitaasti ja eri alueilla, joten tästä pelistä löytyy monia variantteja. Ehkä löydät oman suosikkisi! Esimerkiksi,
- “Boston Whist” – eniten pelattu 1800-luvulla Euroopassa. Mielenkiintoinen fakta on, että tämän pelin säännöt löydät lukemalla Leo Tolstoin eeppisen historiallisen romaanin “Sota ja rauha”, jossa “Vistasta” piti kovasti hahmo Nikolai Rostov.
- “Whist vedonlyönnillä” (engl. Bid whist) – perinteinen Whist, jota pelataan vedonlyönnillä, kuka voittaa ja rahasta. Useimmiten pelataan Yhdysvalloissa.
- “Blob” – peli, jossa pelaaja arvaa, kuinka monta iskua kukin ottaa, ja jos hän erehtyy, hän “hukkuu” ja menettää pisteitä. Voidaan pelata 4 tai 5 pelaajalla. Jokaiselle jaetaan 6 korttia. Lisäksi kaikkien pelaajien vedonlyöntien summa ei saa ylittää 6. Pelaaja jakajan vasemmalta aloittaa pelin ja asettaa (voidaan pelata myös ilman) valtit. Myöhemmin hän jakaa kortit.
- “Ässät tai tanskalainen Whist”. Sisältää useita erilaisia “Vist”-variantteja (esim. “Solo Vistas” ja “Esmakker”), jossa pelaaja valitsee pelikumppaninsa sanomalla haluamansa perheen ässän. Pelikumppani selviää vasta “sokean” pelin edetessä ja pelaajan heittäessä ässän. Pelataan myös 2 tai 3 jokerilla, jotka voivat korvata valttikortit.
- “Catch the ten” – tunnetaan myös nimellä “Skottilainen Vist”. Pelataan puolikkaalla korttipakalla, jossa kympit ovat arvokkaimpia kortteja.
- “Vähenevien korttien Whist” – englantilainen variantti, jossa pelaajat pelaavat yksilöllisesti, eivät pareittain, ja jokaisen jaon jälkeen he asettavat vedon, kuka ja kuinka monta iskua kukin saa. Pelin jälkeen lasketaan pisteet, ja jos voittaa niin monta iskua kuin on vedonnut, saa jopa 10 bonuspistettä! Lisäksi jokaisen uuden pelin myötä korttipakan määrä vähenee 4:llä – aluksi pelataan 52 kortilla, sitten 48, sitten 44 ja niin edelleen, kunnes jäljellä on 4 korttia ja pelaajat suorittavat viimeisen iskun. Valtit määritetään heti jokaisen uuden pelin jälkeen seuraavassa järjestyksessä – hertat, ristit, ruudut, padat, sitten pelataan peli ilman valtteja, peli, jossa menettää 10 pistettä, jos ei arvaa vetoa, sitten taas hertat, ristit, ruudut, padat, hertat, ristit, ruudut. Lisäksi pelaajien vetojen yhteissumma ei saa ylittää pelin kokonaispisteiden summaa, joten jakajan tulisi varmistaa, että kaikki pelaajat ovat rehellisiä.
Vähemmän tunnetut variantit:
- “Hollantilainen Whist” – samanlainen kuin aiemmin käsitelty “Vist”, jossa on vedonlyöntiä. Tässä variantissa 7 pelaajaa aloittaa yhdellä kortilla, mutta jokaisen pelin jälkeen lisäävät yhden kortin ja pelaavat, kunnes viimeisessä pelissä heillä on 7 korttia. Seuraava peli pelataan ilman valtteja (voittamalla tämän pelin saa 5 pistettä), sitten “miinus” peli, jossa voittamalla pelin vähennetään 5 pistettä, sitten “sokea” peli, jossa arvataan, kuinka monta iskua saadaan. Sitten peli jatkuu, mutta 7 kortista siirrytään 6, 5, 4, 3, 2 ja 1 korttiin. Valtit määritetään ennen jokaista peliä seuraavassa järjestyksessä – hertat, ristit, ruudut, padat. Pelataan 10 pisteeseen, jokaisen pelin aikana voi voittaa 1 pisteen.
- “Kaksois-Whist” – usein pelataan Etelä-Aasiassa, kun pisteitä lasketaan vain, kun pelaajat voittavat kahdesti peräkkäin.
- “Valehtelijan Whist” – variantti, jossa kolme pelaajaa pelaa vedonlyönnillä.
- “Saksalainen Whist” (engl. German whist) – kaksi pelaajaa pelaa ilman vedonlyöntiä.
- “Israelilainen Whist” – pelin variantti, jossa muut pelaajat arvaavat, kuinka monta iskua keräät.
- “Miinus Whist” – pelin variantti, jossa pelaaja eliminoidaan pelistä, jos hän ei voita iskua.
- “Ninja Whist” – tämä variantti on hyvin samanlainen kuin “Vähenevien korttien Vist”, mutta siinä pelataan jokereilla.
- “Serbialainen Whist” (engl. Serbian Whist) – pelin variantti, jossa arvataan, kuinka monta iskua kukin pelaaja ottaa, mutta jos arvaa vähemmän tai enemmän, pisteiden ero vähennetään pelaajan kokonaispisteistä.
- “Solo Whist” (engl. Solo Whist) – pelin variantti, jossa pelaajat asettavat vedon, että voittavat 5, 9 tai 13 pistettä. Jos ei arvaa oikein, pisteitä ei lasketa.
- “Pata Whist” (engl. Spades) – pelin variantti, jossa valtit ovat koko pelin ajan vain padat.
- “Arabialainen Whist” (engl. Tarneeb) – pelataan arabimaissa, kun voittaja valitsee seuraavan pelin valtit.
