„Tuntevan pelaajan” evoluutio

Jatkaen viimeisimpiä aiheita, pohditaanpa, kuinka tuntevan pelaajan myytti voi ylipäätään syntyä. Kuinka joku, joka ei analysoi käsiään lainkaan, voi tulla hyväksi pelaajaksi? Tämä ei ole niin harvinainen ilmiö.

Ensinnäkin muistetaan, että pokeri on todennäköisyyspeli – se on epävarma. Osittain se antaa satunnaista palautetta pelistäsi. Esimerkiksi: teit hyvän checkraise'n, palautteesi voi silti olla negatiivinen (checkraise epäonnistui ja hävisit potin) 40 % kerroista. On myös toisen tason stokastiikkaa (todennäköisyysteoriaa ja tilastotiedettä) – checkraise voi olla hyvä 80 % pelaajista vastaan, joilla on samat lukemat kuin vastustajallasi, ja huono 20 % vastaan, joten vaikka teit huonon checkraise'n tätä pelaajaa vastaan, on 20 % mahdollisuus, että keskiarvoisesti se on hyvä toimenpide. Lisää tähän vielä coolerit ja bad beatit, ja näet, kuinka epäluotettavaa ja kaoottista palautetta tämä peli antaa.

Mutta idea, jota nyt analysoimme, sanoo, että tunteva pelaaja vastaa suoraan saamaansa palautteeseen. Hän ei käytä teoriaa nopeuttaakseen oppimisprosessiaan. Hän vain kuuntelee, mitä pokeri hänelle sanoo, vähän näin, vähän noin, pelaaja yksinkertaisesti ehdollistuu voitetun tai hävityn käden palautteesta. Tällainen pelaaja on kuin yhdellä jalalla tasapainoa harjoitteleva henkilö, joka vähitellen kehittyy yhä taitavammaksi, hänen kehonsa jatkuvasti ohjaa häntä oikeaan suuntaan. Tämä kuulostaa todennäköisesti epärealistiselta, eikö pokeri ole liian kaoottinen, jotta tällainen pelaaja voisi kehittyä hyvin?

Tarkastellaan hypoteettista simulaatiota (tunnetaan nimellä Monte Carlo -simulaatio). Kuvittele yksi ryhmä pelaajia, jotka pelaavat teorian mukaan, ja toinen ryhmä pelaajia, jotka pelaavat tunteiden mukaan. Molemmissa ryhmissä on 1 000 000 osallistujaa. Tietenkin monet teoreettiset pelaajat epäonnistuvat, koska he eivät ehkä ole tarpeeksi älykkäitä, he tilt'avat hyvin nopeasti tai heillä ei vain ole onnea, mutta sanotaan, että vain 30 % pelaajista on menestyviä pokerinpelaajia. Joten meillä on 300 000 selviytynyttä teoreettista pelaajaa. Toisaalta monet tuntevat pelaajat epäonnistuvat myös – pokeri on tarpeeksi satunnainen peli ja tällaisten pelaajien oppiminen ei ole lainkaan tavoitteellista, joten he kaatuvat kuin kärpäset. Puhuttaessa numeroista ja siitä tosiasiasta, että pokeri antaa joillekin pelaajille mahdollisuuden kehittää hyviä taitoja, sanotaan, että 0,5 % heistä onnistuu. Yhteensä tulee olemaan 5 000 menestyvää tuntevaa pelaajaa.

Meillä on 1 tunteva pelaaja 60 teoreettista pelaajaa kohden. Suhde kallistuu merkittävästi yhteen suuntaan. Mutta se riittää, joten en yllättyisi, jos muutama tunteva pelaaja sattumalta päätyisi maailman 300 parhaan joukkoon. Tällainen pelaaja näyttää edelleen suurelta ilmiöltä, vaikka heitä on enemmän kuin 1 60:stä.

Todellisuudessa tunteisiin perustuvat pelaajat ovat yleensä hyvin harvinaisia, erityisesti korkeilla panoksilla, me vain huomaamme heidät helpommin. Tämä on saavutettavuuden kognitiivinen vinouma, mieli on taipuvainen korostamaan sitä.

Samaan aikaan teoreettiset pelaajat ovat kaikkialla ympärillämme. He ovat tylsiä ja mekaanisia. Mutta tunteva pelaaja on tunteellinen, harvinainen ja kiehtova, joten kiinnitämme häneen niin paljon huomiota. Jokainen sana on omistettu heille, seuraamme heidän peliään ja olemme kiinnostuneita heistä. Miksi? Ehkä siksi, että he ovat kuin me itse. Tuntevat pelaajat tekevät riskialttiita päätöksiä, he tilt'avat. He tekevät asioita, joita kukaan muu ei yleensä tekisi. Jopa ajatus tulla tuntevaksi pelaajaksi, sen sijaan että olisi tylsä ja pikkutarkka teorian opiskelija, vaikuttaa jännittävältä. Tunteva pelaaja ilmestyy näyttämään meille, että kuka tahansa voi voittaa pokerissa. Siihen ei tarvitse olla nero, käyttää tuhansia tunteja pelin opiskeluun tai omata erinomaisia kombinatoriikan taitoja.

Haseeb Qureshi

Missä on paras paikka pelata pokeria?