Fancy play -pelisyndrooma

Sillä aikaa kun useimmat pokerinpelaajat tekevät virheen piiloutuessaan rajojensa taakse, on vain muutamia, jotka johdonmukaisesti ylittävät ne (synti, jonka me kaikki teemme silloin tällöin). Tätä kutsutaan yleensä FPS (fancy play syndrome). Kuten nimikin jo sanoo, se on yritys pelata hienostuneesti siellä, missä yksinkertainen ja ilmeinen toiminta olisi paljon parempi valinta. Krooninen FPS on melko harvinainen, vaikka se onkin jatkuva ongelma pelaajalle.

Mitä voisimme kertoa itse FPS:stä?

Huolimatta tämän termin laajasta käytöstä, nimi “fancy play syndrome” on hieman harhaanjohtava, koska se näyttää tarkoittavan, että pelaaja on “liian luova”. Itse asiassa voitaisiin väittää, että tällaisella pelaajalla on yleensä pikemminkin luovuuden puute.

Jos olet pelatessasi tämän syndrooman vallassa, se tarkoittaa itse asiassa, että annat vastustajallesi tietynlaisen ajatusprosessin, joka ei lainkaan vastaa todellisuutta. Yksinkertaisin esimerkki tästä on kamikaze-bluffi – tilanne, jossa vastustajasi laittaa suuren osan stäkistään pottiin selvästi ennustettavalla vahvalla kädellä, ja sinä yrität voittaa pakottamalla hänet luopumaan, huolimatta hänen hyvistä kertoimistaan vastata, koska uskot, että niin vahva peli saa hänet uskomaan, että sinulla on nutsit.

Mikä siis on se ongelma, joka estää kutsumasta tätä kaikkea “luovuudeksi”? On suuri mahdollisuus, että jos joku tekee paljon tämän tyyppisiä bluffeja (ja häntä kutsutaan FPS:n vallassa olevaksi pelaajaksi), hän ei oikeastaan keksi mitään uutta. Hänellä on yksinkertaisesti taipumus väärin arvioida muiden ihmisten kykyä luopua suurista käsistä. Tällainen pelaaja ei kokeile monia erilaisia kokeellisia pelejä, hän yksinkertaisesti spekuloi samalla toiminnalla uudestaan ja uudestaan, toivoen, että se lopulta toimii tai että hän lopulta löytää siihen sopivan tilanteen.

Todellinen luovuus ilmenee uusien asioiden kokeilussa. Se vaatii hieman itsetarkkailua ja ymmärrystä siitä, että se, mitä pidät luovuutena, voi itse asiassa olla vain huonon pelin oikeuttamista. Mutta vastuun ottaminen itsensä analysoinnista on osa haastetta, joka auttaa sinua ymmärtämään itseäsi paremmin.

Jos olet fancy play -pelin ystävä, suosittelen “asentamaan” mieleesi kaksi uutta uskomusta: “ihmisillä on yleensä se” ja “pelaajat eivät luovu, kun heillä on se”. Jos vahvistat nämä kaksi uutta uskomusta ja muistutat niistä itseäsi jatkuvasti, on todennäköistä, että liiallinen ja väärin suunnattu aggressiosi rentoutuu huomattavasti.

Mutta jos sinua kutsutaan FPS-pelaajaksi vain siksi, että olet todella luova, jatka ehdottomasti matkaasi. Älä anna leiman estää sinua. Niin kauan kuin opit kokeiluistasi ja jatkuvasti kokeilet uusia ja monimutkaisia asioita, riippumatta siitä, missä pokeriurasi vaiheessa olet, kehityt. Tietenkin hyvän pokeriopettajan löytäminen, joka auttaa hiomaan kokeilujasi, on myös hyvä idea. Mutta joka tapauksessa sinun on tehtävä kaikkesi oppiaksesi mahdollisimman paljon kokeiluistasi.

Eräs viisas herrasmies sanoi kerran: “Sinun on tehtävä jokainen mahdollinen virhe kerran, mutta vain kerran.”

Missä on paras paikka pelata pokeria?