On vanha klisee, joka väittää, että ihminen on järkevyyden esimerkki ja mielen vartija. Tämä ajatus on peräisin valistuksen ajalta. Nyt, kun optimismi on mennyt pois muodista, viimeisten 150 vuoden aikana kerätyt psykologian tutkimukset ovat osoittaneet, kuinka kaukana järkevyydestä todellisuudessa olemme.
Tutkitaanpa tätä evoluutiopsykologisesta näkökulmasta. Sen sijaan, että tekisimme oletuksia, kuten 1800-luvun ajattelijat, jotka uskoivat, että ihmisen mieli on ihanteellisesti sovitettu suorittamaan järkeviä komentoja, on parempi ajatella mieltä evoluution mekanismina, joka pystyy täyttämään evoluution tarpeet. Se, mitä meidän pitäisi odottaa mielestä, ei välttämättä ole järkevyys sinänsä, vaan pikemminkin se, mikä auttaa meitä parhaiten selviytymään.
Jos aivot ovat kehittyneet auttamaan meitä selviytymään niissä olosuhteissa, joissa ensimmäiset ihmiset elivät, ei pitäisi olla yllättävää, että mieli on hallinnut ne alueet, jotka sen pitäisi hallita tällaisessa tapauksessa. Miksi apinoiden viidakossa tai savannilla pitäisi hioa mielen kykyä laskea todennäköisyyksiä oikein?
Meidän on tiedettävä, mihin mielemme on tarkoitettu, ja hyväksyttävä se työkaluna, joka auttaa meitä ajattelemaan, mutta jolla on myös puutteita. Aivomme ovat alttiita virheille, ja pokerissa nämä virheet voivat olla syynä tappioon. Ainoa tapa välttää tämä on tiedottaa itseämme ja yrittää tietoisesti käsitellä näitä virheitä.
Mitä tulee kognitiivisiin rajoituksiin, on kaksi suurta ideaa. Ensimmäinen puhuu rajoitetusta järkevyydestä. Rajoitettu järkevyys on teesi, jonka mukaan ihmisen järkevyys koostuu kolmesta tekijästä: saatavilla olevasta tiedosta, tiedon käsittelyn rajoituksista ja päätöksentekoon käytettävästä ajasta. Vaikka voimme kuvitella jonkinlaisen ihanteellisen järkevyyden, joka ottaa huomioon kaikki mahdolliset tekijät, punnitsee ne täydellisesti, harkitsee ja tekee välinpitämättömästi johtopäätökset parhaan päätöksen tekemiseksi, ihmiset eivät tee niin. Emme yksinkertaisesti pysty siihen. “Todellinen” järkevyys on fantasiaa, ainakin meille ihmisille. Paras, mitä voimme tehdä, on osittainen järkevyyden versio, joka on sovitettu mielen mekanismeihimme.
Toinen käsite, johon olemme jo törmänneet, on kognitiiviset vinoumat (cognitive biases) eli puolueellisuus. Kognitiiviset vinoumat ovat jatkuvia käyttäytymisvirheiden malleja, jotka tapahtuvat ihmisen ajattelussa. Nämä vinoumat ymmärretään parhaiten kehittyneinä tiettyjen syiden vuoksi. Esimerkiksi ne voivat olla hyödyllisiä kulttuuriselle tai emotionaaliselle hyvinvoinnille tai toimia tehokkaina ongelmanratkaisumenetelminä, jotka antavat meille mahdollisuuden tehdä yksinkertaisia päätöksiä paljon nopeammin tilanteissa, joissa tarkkuus ei ole tärkeää.
On monia kykyjä, jotka evoluutio on pitänyt tärkeämpinä kuin järkevyyttä. Näitä ovat nopeus, tehokkuus ja tietysti selviytymiskyky. Tällä tavoin kehittynyt mielemme suosii mukavaa illuusiota todellisuuden sijaan. Mutta pokerinpelaajille tärkeät taidot ovat aivan erilaisia kuin evoluution valitsemat ja hiomat ominaisuudet. Pokerissa arvostetaan välinpitämättömyyttä ja kylmää järkevyyttä. Pokerissa ei ole tilaa illuusioille. Mitä lähempänä todellisuutta olet, sitä paremmaksi pokerinpelaajaksi tulet.
