Heads up Daniel Negreanua vastaan

casino-inside

Marraskuussa 2002 pelasin ensimmäisen WPT-turnaukseni (World Poker Tour) Lucky Chances Casinolla, Colma, Kalifornia. Erittäin mielenkiintoinen tieto Kolmasta on se, että 90% kaupungin entisistä asukkaista on haudattu kaupunkia ympäröiville hautausmaille. On aina hieman epämiellyttävää ja hieman outoa ajaa muistomerkkien ohi päästäkseen kasinolle nimeltä "Lucky Chances".

WPT oli tuolloin vielä suhteellisen uusi, joten kukaan ei odottanut, että pienelle kasinolle saapuisi niin paljon väkeä tuona sunnuntaiaamuna. Pöytääni etsiessäni näin WPT:n kommentaattorin Shana Hiattin kuulustelevan ketään muuta kuin itseään. Phil Hellmuth. Pokeriammattilaisia oli myös kaikkialla.

Kun löysin paikkani, kortit oli jo jaettu. Heti kun olin istuutunut, vasemmalla puolellani, aivan vieressäni, oli henkilö, - Daniel "Kid Poker" Negreanu. Hänen leveä hymynsä kertoi mestarista, joka tiesi, että hän hallitsisi pian kaikkea pöydän toimintaa. Silti Danielin karismaattinen persoona ja voittava pelityyli ovat tuoneet hänelle mainetta ja miljoonia dollareita. Nykyään hän on luultavasti maailman suosituin pokerinpelaaja.

Tajusin, että se oli minulle loistava tilaisuus oppia jotain. Ja Daniel ei todellakaan pettänyt minua. Hän etsi toimintaa ja pelasi lähes joka kädessä. Katselin vain, kun Daniel voitti potin toisensa jälkeen. Hän voitti kaikki pöydässä olevat paitsi yhden vanhan herrasmiehen.

Tätä harmaahiuksista miestä ei ollut koskaan ennen nähty. Hänen pokerityylinsä paljasti, ettei hänellä ollut kokemusta pelistä. Kun hän sai pelattavan käden, hän yleensä vain laittoi sen sisään ja maksoi sitten riverille asti. Toisinaan hän voitti, mutta useimmiten hän hävisi. Kaikkien yllätykseksi ainoa pelaaja, jota vastaan hän jatkuvasti voitti, oli Daniel Negreanu.

Daniel Negreanu on pelannut heads upia tätä herraa vastaan neljä kertaa. Kaikki kerrat toiminta oli sama. Vanhus meni sisään, Daniel korotti, ja kaikki muut paitsi harmaahiuksinen mies luovuttivat. Daniel panosti joka kadulla, vastustaja maksoi joka kerta. Showdownissa kortit käännettiin, ja joka kerta Danielin vastustaja voitti jollain monsterikädellä.

Heidän viidennessä yhteisessä kädessään Daniel vain tarkisti riverin ja kysyi: "Okei, mitä sinulla on tällä kertaa? Toinen setti?" Ja hän oli täysin oikeassa, kun hänen vastustajansa käänsi olemassa olevan kasisettinsä.

Muutaman käden jälkeen sain parin taskukymppejä. Vanha mies, josta olimme jo keskustelleet, oli tällä kertaa UTG, ja hän jäi taas kiinni. Varhaisessa positiossa minäkin jäin. Daniel korotti ja me molemmat maksoimme.

Täytyy myöntää, että olin hyvin hermostunut pelatessani ensimmäistä kättä Danielia vastaan. En ollut koskaan ollut pelaaminen pokeriammattilaista vastaan. En tiedä miksi, mutta ajattelin, että hänellä on varmaan ässät.

Flopissa oli kolme numeroa, kaikki alle 8. Tarkistimme Danielille, joka panosti noin puolet potista. Yllätyksekseni vanha herrasmies kippasi. Minulla oli ylipari, mutta olin hyvin peloissani. Halusin luovuttaa, mutta sanoin. Turn oli jälleen pieni numero. Heitin taas ohi, ja Daniel löi heti uudestaan. Se ei todellakaan ollut hyvä. Nyt todella uskoin, että hänellä oli ässäpari. Jos maksan tämän panoksen, olen laittanut jo melkein puolet pelimerkeistäni. Mitä minä siis teen?

Istuin hetken aikaa miettimässä. Päätin yrittää löytää toisen kympin joelta. Minä maksoin.

Riveris oli Q.

Katsoin tätä korttia surullisena ja toivoin, että se voisi muuttua. Miten voisin yrittää napata yhden kahdesta jäljellä olevasta kympistä? Kertoimet ovat vain noin 24:1. Tajusin, että olin menettänyt noin puolet pelimerkeistäni huonon päätöksen takia.

Sanoin surulliseen, tappiolliseen sävyyn: "Tarkista".

Daniel huokaisi kevyesti. Hän nyökkäsi. "Tarkista".

Mitä? Kuulinko oikein? Daniel rukoili voittokätensä?

Olin ällistynyt. Minulta kesti liian kauan avata käteni, joten Daniel avasi A-K:nsa. Taskupari voitti minulle.

WOW! Voitin Daniel Negreanun!

Tiedän, että se oli vain yksi käsi, mutta se oli ensimmäinen kerta, kun olen koskaan pelannut pokeriammattilaista vastaan. Tunsin olevani elossa. Toki putosin turnauksesta hieman myöhemmin, mutta kun minun piti taas kävellä kotiin kuolleiden ohi, en voinut ajatella muuta kuin sitä yhtä pokerikättä.

Missä on paras paikka pelata pokeria?